Perustusten laajentaminen

    Omakotitalon laajentaminen – mitä perustuksissa tulee huomioida?

    Kun vanhan omakotitalon nurkat käyvät syystä tai toisesta ahtaaksi, sen laajentaminen on muuttorumban sijaan erittäin varteenotettava ratkaisu. Toimenpide voi parhaimmillaan nostaa talon arvoa merkittävästi ja tietysti tarjota omistajilleen viihtyisiä asuinvuosia vielä seuraaviksi vuosikymmeniksi. Mutta mitä kaikkea hankkeen toteuttaminen todella vaatii ja mitä tulee huomioida ennen sen aloittamista?

     

    Alkuselvitykset

    Aivan ensimmäinen listalta yliviivattava asia on selvittää kyseisen kunnan rakennusviranomaisilta, onko tontilla vielä rakennusoikeutta. Vastauksen perusteella tiedetään samalla, kuinka monella neliöllä omakotitaloa on ylipäätään mahdollista laajentaa. Kannattaa myös huomioida, että sen jälkeen on vielä haettava erillinen rakennus- tai poikkeuslupa, jonka myöntäminen saattaa kestää jopa useita kuukausia. Lisäksi asemakaavamääräykset vaikuttavat talon ominaisuuksiin, kuten sen korkeuteen tai katon muotoon, materiaaliin ja väritykseen. Tämä ratkaisee sen, laajennetaanko taloa ylöspäin, alaspäin vai perinteisesti sivusuuntaan. Rajoittava tekijä sivusuuntaisessa laajennuksessa saattaa olla naapurin tontti, jonka etäisyys tulisi olla laajennuksen jälkeen vähintään neljä metriä.

     

    Alkuselvitysten jälkeen alkaa vanhan talon rakenteiden kunnon ja mahdollisen korjaustarpeen ja kosteusvaurioiden kartoitus. Työhön kuuluu myös käytännössä kaikki samat työt kuin täysin uuden talon rakentamiseen maanrakennustöistä vesikattoon ja sisärakennustöihin. Näiden lisäksi sähköjärjestelmä sekä vesi- ja viemäriputkistot että ilmanvaihto tulee suunnitella.

     

    Perustustapoja on monia

    Projektin käytännön vaiheessa perustukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä. Niiden päätehtävä on johtaa rakennuksesta aiheutuva kuorma maaperään. Näin ollen maaperän kantokyky, pohja- sekä pintavesiolosuhteet, radonpitoisuus ja maaston muoto vaikuttavat niiden suunnitteluun. Teknisten yksityiskohtien huomioonottaminen on perustusten osalta hyvin tärkeää ja sen vuoksi perustamistavasta vastaa rakennesuunnittelija.

     

    Paaluperustusta käytetään heikolla maaperällä. Paalut muodostavat maaperän kanssa riittävän kitkan, joka kannattelee perustuksille tulevaa kuormaa. Kantavammassa maaperässä käytetään tyypillisesti laattaperustusta. Tällöin maaperään kohdistuva rasitus jakautuu koko laatan alueelle ja laattojen vahvistetut reunat ottavat vastaan seiniin kohdistuvat kuormat. Pilariperustusta käytetään silloin, kun maaperän radonpitoisuus on korkea. Tällöin maakaivantoon laitetaan pienet anturat tai betonilaatat, joiden päälle tulee maanpinnan yläpuolelle kohoavat pilarit. Antura- ja sokkeliperustuksella puolestaan pohjanpaine saadaan riittävän pieneksi, kun sokkelin alla oleva antura jakaa sille tulevan kuorman laajemmalle alueelle.

     

    Oli perustamistapa mikä hyvänsä, laadukkaita materiaaleja ja välineitä käyttämällä lopputuloksesta ei voi tulla muuta kuin onnistunut!