Perustusten laajentaminen

Omakotitalon perustusten laajentaminen – Mitä kaikkea tulee huomioida?

Kun omakotitalon nurkat käyvät syystä tai toisesta ahtaiksi, muuttorumban sijaan talon laajentaminen on varteenotettava ratkaisu. Laajentaminen voi parhaimmillaan nostaa talon arvoa merkittävästi ja tarjota omistajilleen viihtyisiä asuinvuosia vielä seuraaviksi vuosikymmeniksi. Mitä kaikkea laajennushankkeen toteuttaminen vaatii ja mitä tulee huomioida ennen sen aloittamista?

Alkuselvitykset

Ensimmäinen askel on selvittää kunnan rakennusviranomaisilta, onko tontilla vielä rakennusoikeutta. Viranomaisilta saadaan myös tieto, kuinka monella neliöllä omakotitaloa ylipäänsä on mahdollista laajentaa. Sen jälkeen on vielä haettava erillinen rakennus- tai poikkeuslupa, jonka myöntäminen saattaa kestää jopa useita kuukausia.

Myös asemakaavamääräykset vaikuttavat talon ominaisuuksiin, kuten korkeuteen, katon muotoon, materiaaliin ja väritykseen. Määräykset ratkaisevat laajennetaanko taloa ylöspäin, alaspäin vai perinteisesti sivusuuntaan. Rajoittava tekijä sivusuuntaisessa laajennuksessa saattaa olla naapurin tontti, johon etäisyyden tulisi olla laajennuksen jälkeen vähintään neljä metriä.

Alkuselvitysten jälkeen alkaa vanhan talon rakenteiden kunnon sekä mahdollisten korjaustarpeiden ja kosteusvaurioiden kartoitus. Laajennustyöhön kuuluvat käytännössä kaikki samat vaiheet kuin uuden talon rakentamiseen maanrakennustöistä vesikattoon ja sisärakennustöihin. Lisäksi tulee suunnitella sähköjärjestelmä, vesi- ja viemäriputkistot ja ilmanvaihto.

Perustamistapoja on monia

Yksi projektin tärkeimmistä vaiheista on perustusten rakentaminen. Niiden päätehtävä on johtaa rakennuksesta aiheutuva kuorma maaperään. Maaperän kantokyky, pohja- ja pintavesiolosuhteet, radonpitoisuus sekä maaston muoto vaikuttavat perustusten suunnitteluun. Perustamistavan valitsee aina rakennesuunnittelija, sillä hän osaa ottaa huomioon tärkeät tekniset yksityiskohdat.

Paaluperustusta käytetään heikolla maaperällä. Paalut muodostavat maaperän kanssa riittävän kitkan, joka kannattelee perustuksille tulevaa kuormaa. Kantavammassa maaperässä käytetään yleensä laattaperustusta. Tällöin maaperään kohdistuva rasitus jakautuu koko laatan alueelle ja laattojen vahvistetut reunat ottavat vastaan seiniin kohdistuvat kuormat.

Pilariperustusta käytetään, jos maaperän radonpitoisuus on korkea. Tällöin maakaivantoon laitetaan pienet anturat tai betonilaatat, joiden päälle tulee maanpinnan yläpuolelle kohoavat pilarit. Antura- ja sokkeliperustuksella puolestaan saadaan pohjapaine riittävän pieneksi, kun sokkelin alla oleva antura jakaa sille tulevan kuorman laajemmalle alueelle.

Oli perustamistapa mikä hyvänsä, laadukkaita materiaaleja ja välineitä käyttämällä lopputuloksesta tulee onnistunut. Täältä löydät laadukkaat tuotteet perustuksiin tapahtuvaan kiinnittämiseen!